Oli taas levoton yö, nukuin aika huonosti, mut eipä tuossa mitään, onhan tässä koko päivä aikaa, niin että jos alkaa väsyttää niin menee sit nukkumaan päivällä - tosin en usko sitä tekevän, vaikka jo nyt silmissä painaa. No, kunhan tästä lähden ulos kävelee ni eiköhän sitä piristy. Joo'o, ostin eilen luumujakin, ovat kyl hyviä pitkästä aikaa.

Tuli tässä just mieleen, kun tuota omaa viimeyötä miettii, että mikä se rakentaa unen? Mistä unet tulevat, minne ne menevät, mikä niiden tarkoitus on? Käsittääkseni yleinen käsitys on että alitajunta käsittelee unessa niitä asioita joita ei ole voinut jostain syystä käsitellä päivätajunnassa. Mutta voivatko unet olla jotain muutakin, sitä mä tässä mietin. Itselle ne ainakin edustaa jotian muutakin. Tai mä koen että unennäkemisessä on montaa eri tasoa, painajaiset ovat pitkälti niitä omia alitajunnan mörköjä, sitten on niitä seikkailu-, avaruus-, luento/opetus-, sekä chillailu yms. unia. Mistä ne tulee? Sitä herää miettimään, että mikä on minussa se osa, joka menee kokemaan noita unia, siihen maailmaan joka on aivan yhtä iso ja varmasti isompikin kuin tämä maanpäällinen maailma. Ja miksi se välillä muistaa ja välillä ei muista uniansa.

..Että sellaista.

Viikon päästä olisi Dalailaman vierailukin tiedossa, hieno juttu! Saatiin liput ystävän kanssa, ja muutama muukin ystävä on tulossa mukaan, kivaa kyllä kohdata kyseinen henkilö - vaikka vain luentosalin puitteissa. Ehkä sitä sitten joku päivä kohtaa pienemmissä merkeissä - who knows?! Tosin, tupataan sanoa että mikäli henkilö on läsnä, silloin ei haittaa vaikka kyseessä olisi 10 000 ihmisen joukko ympärillä, sillä jokaisesta heistä tuntuu siltä, että tämä henkilö puhuu juuri heille. Se on muuten aika käsittämätön juttu kokea, tai ei käsittämätön, mutta hieno. Se on hetki joka on kirkas, onnellinen ja selkeä.

..ja sitä minä olen pohjimmiltani.

-- -- -- -- -- -- -- --

päivitys 21:50

Kolmosella pyörii leffa, siitä jäi samantien päähän lause jossa eräs elokuvan henkilöistä sanoo, että ihmiset elävät niin turvallista elämää että he murehtivat pieniä asioita ja jopa luovat itse itselleen onglemia saadakseen jotain haastetta elämäänsä. Toi lause tosiaan tuntu aika todelta, aikaisemmin tänään päivällä juttelin isäni kanssa sivuttaen aiheesta, puhuttiin siitä mikä tekee ihmisen onnelliseksi. Samalla päädyttiin puhumaan siitä kuinka kaikki on niin helppoa ja ihmiset haalivat tavaroita ympärilleen, murehtivat pieniä asioita ja unohtavat elämän todellisen merkityksen. Oli muutenkin tosi hyvä keskustelu, varmasti molemmat avattiin toisillemme omaa ajattelumaailmaa enmmän kuin koskaan ennen.

Naureskeltiin isän kanssa samalla sitä kuinka rajallinen ihmisen mieli on asioiden ymmärtämisessä, esimerkiksi vaikka dokumentti jonka katsoin eilen, dokumentissa puhuttiin kuinka aurinko miljardin vuoden päästä on niin kuuma, että maan olosuhteet muistuttavat lähinnä nykyistä mars planeettaa. Mutta hei - miljardi vuotta, toi käsite 'miljardi' on jo itsessään ihan absurdi, saati sitten koittaa ajatella minkälaista marssissa olisi elää. *heh*. On se.

Joo, tuli tänään sit otettua ne torkutkin, itseasiassa kahteen otteeseen jopa, vaikka toisin alunperin ajattelin. Mutta hyvää se teki, en voi kieltää. Tekis mieli nukkua vaan enemmän.