Viime yö oli yksi oudoimmista ja kummallisimmista mitä minulla on pitkään aikaan ollut. Se oli jotenkin epätodellinen.. ja hyvin vaikea. Yleensä muistan uneni, nyt en muista yhtään, minulla ei ole edes minkään näköistä tuntemusta siitä minkälaisia uneni mahtoivat olla. Viime yö minulta kului pyörimiseen, leijumiseen, ja kaikkien mahdollisten ajatusten yhteismarssiin pääni sisäisellä Mannerheimintiellä.

Tosiaan viime yönä, kun viimeksi katsoin kelloani, se näytti 3:48 a.m., olin jo parin tunnin ajan koittanut saada unenpäästä kiinni ja luulen nukahtaneenikin jo hetkeksi, mutta sitten, sitten se alkoi. Aluksi minusta tuntui että olen pyörremyrskyn silmässä, pyörin ja kiepuin, tai siltä se ainakin tuntui, sitten aloin heilumaan ja esineet alkoivat suurentua, kaikki tuntui isolta, minusta tuntui kuin sänkyni olisi ollut kahden metrin korkeudessa. Tuntui kuin itse olisin ollut pieni A4 paperiarkki, joka on keskeltä taitettu, pyörin lisää ja kiepuin lisää. Sitten tuntui kuin joku tai jokin olisi ollut huoneessani, tässä vaiheessa avasin verhoni jotka erottavat minun makuualkovini yksiöni muusta tilasta ja kaikki tuntui huoneessa olevan normaalia siistimmin, kaikki siinä tuntui selkeältä, menin siis takaisin petiini, tuntien edelleen että joku on huoneessani, sängyssä kaikki ne sekavat tunteet ja olotilat palasivat ja kaikki alkoi taas alusta.. Jossain vaiheessa ollessani jonkinnäköisessä nukahtamispisteessä, minusta tuntui kuin jotain olisi lähtenyt minusta, kuin joku osa olisi kadonnut, kuin jotain tärkeää, jotain hyvin tärkeää olisi lähtenyt minusta pois. Siitä seurasi hyvin orpo ja yksinäinen olo, nyt lainehdin kuin tyhjä soutuvene järven pienillä aalloilla, siltä se tuntui. Ja nyt hereillä, kehoni tuntuu jännittävän jotain, minä jännitän jotain, minulla on tunne siitä kuinka odotan jotain. Vatsassani on perhosia lentämässä.. ja olen väsynyt.

Mietin, mahdoinko viime yönä sittenkään olla hereillä, olinko kenties irti kehostani ilman että tiedostin sitä kummemmin, tiedän vain että koin paljon hyvin epätodellisia olotiloja ja kaikki näytti "vääristyneeltä", mittasuhteet olivat vinksallaan siinä maailmassa. Kyseessä ei ollut maailma, joka olisi muistuttanut Salvador Dalin maalauksia, ääriviivat olivat tarkkoja, mutta eri esineet ja asiat olivat joko tavallista pienempiä tai isompia, tai ne liikkuivat - aina niin ryhdikkäästi, aivan niinkuin metallisen kelloni sekunttiviisari tikityksineen seinälläni. Välillä, koskettaessa kehoani, tuntui kuin en tietäisi niitä käsiä jotka minua koskivat, ne olivat vieraat. Muistan tunteneeni kuinka käteni muuttuivat välillä tunnottomiksi ja kuinka välillä en tunnistanut mitään itsessäni - paitsi ajatukseni.

Olinko minä vieras itselleni viime yönä? Tuntuiko minusta, että joku oli huoneessani, koska tiedostin jonkin osan itsestäni erillisenä ja katosiko juuri se osa minusta pois?

Toivon, että ensiyönä saan levätä.

Päivän musiikkivideona..:

Kwan - Late