Ihanaa, kertakaikkiaan ihanaa, huomenna on vapaata! Harjoitustyö palautettu, 3 jäljellä, mut nyt ei oo aika miettiä niitä, nyt on aika miettiä huomista päivää ja mahdollisuutta nukkua pitkään ja oi hitsi :D. Ihanaa.

Nukuin viime yönä taas todella hyvät unet, tasapainoiset ja pitkät, levolliset unet. Näin mä jotain untakin, mutta en muista enää mitä, jotain vuoristo juttuja ne oli. Mulla on tosi paljon unia ollut viimeaikoina jossa olen ollut vuoristossa, tai sitten luennoimassa ihmisille. Tykkään paljon unista joissa liikun vuoristoissa, vuoristot on mulle tosi läheisiä, tai jotenkin ne vetoaa minua, kun ensimmäisen kerran pääsin vuoristoon, Italian pohjoispuolelle, Aosta Valleyn toisellepuolelle. Käytiin vanhoissa keskiaikaisissa linnoissa ja vuoristopurojen varsilla..Menetin sydämeni sinne. Kaipaan sitä maisemaa, kaipaan vuoria - oli ne sitten missä tahansa.

Vähän väsyttää vielä tän päivän osalta, kaupungissa oli kauhee ruuhka ja bussimatkaan johon mulla normaalisti kuluu 20-25 minuuttia meni tänään tunti, ihan käsittämätöntä kuinka noi tiet ei vaan vedä. Ei kai sitä muuten väsynyt olis, mutta kun tosiaan tuo juokseminen ja hyppiminen joka suuntaan. Pitää vaan ajatella et saa levätä välillä ni ei oo silleen mikään hätä. Juttelin tänään kanssa suhteellisen hyvän tovin ystävän kanssa, siitä tulee aina hyvä mieli.

Toisen kaverini kanssa juttelin tuossa aamuisella, hän käy joogaamassa astangan tyyliin 6 kertaa viikossa, tuli sellainen olo että hitsi, pitäis itsekin alkaa taas käymään joogatunneilla, varsinkin kun samainen opettaja opettaa nykyisin tuossa parin kilometrin päässä, kerran viikossa. Shivananda joogaa, tykkään kyllä, mut pitäis saada itsensä vain liikkeelle. Ja kunhan tästä koulukiireestä pääsee eroon niin pääsen taas käymään normaaliin tapaan joka viikko meditoimassa, nyt on vain kotona tehnyt itsekseen, mut on se ryhmässäkin aina erilaista ja mukavaa sitten vaihtaa kuulumisia, meditoimisesta ja joogasta puheenollen, teenhän minä Arhatic Yogaa, mutta se on metafyysistä.. ja niitä treenei tulee enempi just tehtyä yksin, tai pian ystävän kanssa, kunhan hän muuttaa tuohon naapuriini.

Niinkuin joskus aikaisemmin mainitsin, tätä taloa rempataan, ja enää vain pääty jossa minäkin asun on ainut joka ei ole vielä hupun alla, kuukauden päästä varmaan olen jo, viimeistään kahden kuukauden, sit kun sitä vähän aikaa jaksaa, niin pääsee jossain vaihees hupuistakin eroon.

Ajattelin alkaa kääntää vaihteeks jotain kirjaa tässä lomien aikana, se jotenkin vie ajatukset niin toisaalle tai toisiin asioihin että se tuntuis enempi just lomalta, varsinkin kun aihe josta kääntää on mielekäs ja koko idea lähtee omasta halusta liikkeelle. Itseasaissa mulla on jo pidemmän aikaa ollut tarve aloittaa uutta käännösprojektia, mut en oo kertakaikkiaan halunnut ottaa sellaista projektia alle, vaikka olisikin oma-aloite, vähän pitää kuitenkin ajoittaa tekemisiä. Oon muitenkin koittanut vähän karsia sieltä sun täältä aktiviteetteja että voi vähän priorisoida ja tehdä asioita enempi jotka on lähellä sydäntä. Opetus hommat odottais kanssa, pääsis taas vetää kursseja tääl etelä-Suomessa.

Sitä aina välillä sitten havahtuu siihen, kuinka hyvin omat asiat lopulta onkaan, vaikka välillä on vaikeuksia ja välillä saa painia enempikin erinäisten asioiden kanssa, niin lopulta kaikki on kuitenkin kunnossa ja sitä on onnellinen. Se pohjimmainen tunne on oikeasti lopulta onnellisuus, jos sen vain uskaltaa sieltä tunnistaa. Sitä yllättävän helposti lipsuu siihen maailmaan jossa löytyy vain valittamista ja kaikki näyttää synkältä, vaikka ei se lopulta vaadi mitään muuta kuin pientä hetkittäistä sukellusta ajatusten kanssa syvemmälle, se on vähän kuin meri, pinnalla tuulee ja sää vaihtelee, mut merivirtaukset pysyy aina samoina. Ite me voidaan valita, ollaanko me niitä pieniä kalastustroolareita, jotka kulkee sen sään mukaan milloin minnekin ja on sen armoilla vai ollaanko me niitä isoja tankkereita, tai sukellusveneitä, joihin ei pienet tuulet vaikuta. Toki joskus tulee hetkiä jolloin kaikki pysähtyy kuin seinään, mut niitä hetkiä tulee kaikille ja niitä ei voi edes välttää. Ne on hetkiä jolloin kasvetaan ja jolloin asiat saattavat saada aivan uuden näkökulman, uuden suunnan tai ne voi olla hetkiä jolloin elämä muuttuu täysin, ne voi olla mitä vain, riippuen siitä millaisia, mitä ja ketä me ollaan.

Mut eiköhän siirrytä päivän musiikkivideoon, tällä kertaa kyseessä on ns. "klasaribiisi":

Sting - Fields of Gold

..niin joo, ja ehdotuksia otetaan vastaan!